Jon Sopel (2019) A Year at the Circus
Tämä tuli ostettua Heathrow’n lentokentältä, kun etsin kiinnostavia ajankohtaisia poliittisia aiheita käsitteleviä teoksia. Toimittaja Sopel kertoo, millaiselta Trumpin ensimmäisen kauden toiminta näytti. On tavallaan hyvä, ettei lukijana tässä voi jälkiviisastella sen tiedon valossa, että Trump on presidenttinä toisenkin kauden. Sopel näyttää oivaltavasti, miten Trump ailahtelee, on osaamaton muissa paitsi mediasuhteissaan, ja miten ympärillä olevat ihmiset katoavat kuka mistäkin syystä – selkärankansa vuoksi tai siksi, että kuppaavat liian näkyvästi omiin taskuihin valtion rahoja tai etuja. Valtakauden aikana tutuksi tulleita skandaaleja ruoditaan yksityiskohtaisesti, osaa syvemmin kuin mitä on mediasta tullut luettua. Kirjassa on etuna se, että Sopel kirjoittaa mediasta, mikä sopii kiinnostuksen kohteisiini. Mitään suurta valaistumista ei tullut, mutta teos täydentää aikaisemmin Trumpin ekasta kaudesta luettua. Pari juttua tuli kuitenkin alleviivattua: 1) Trumpin tapa jatkuvasti sättiä uutismedioita on ymmärrettävissä, sillä ihan hänen omien sanojensa mukaan näin kukaan ei enää usko hänestä kirjoitettuja kielteisiä juttuja. 2) Evankelikaalien tuki Trumpille oli ymmärrettävä, koska Trump lupasi konservatiivinimityksiä korkeimpaan oikeuteen (ja piti lupauksensa). Ei sillä ole väliä, että Trump ei ole moraalisesti esimerkillinen, kun konservatiiviset tuomarit ajavat aborttikieltoa ja muita evankelikaalien asioita. Toistaiseksti koettuun kakkoskauteen verrattuna ykköskausi on ailahtelevampaa; nytkin mieli muuttuu vähän väliä, mutta ehdotukset ja konkreettiset toimet ovat brutaalimpia.
Andreas Hepp (2020) Deep Mediatization
Institutionaaliseen mediatisaatioon keskittynyttä teoretisointia seurasi ”syvämediatisaatiota” koskeva keskustelu, jossa koko sosiaalinen todellisuutemme nähdään mediatisoituneeksi. Media ei ole tällöin yksi yhteiskunnallinen elämäämme vaikuttava instituutio vaan elämämme läpitunkeva rakenteistava monitahoinen entiteetti (ehkä väärä sana?). Heppin kirja teoretisoi, luo käsitteitä ja täsmentää niiden välisiä suhteita. Hänen visiossaan tutkimus ei lähde liikkeelle mediasta vaan valikoidusta sosiaalisesta alueesta ja sen mediatisoitumisesta. Median ytimessä ei ole journalismi kuten ehkä institutionaalisessa mediatisaatiossa, vaan digitaaliset infrastruktuurit, mukaan lukien algoritmit ja suurten aineistojen mahdollistamat ohjailut. Tässä teos on vahvoilla, mutta jos jotain heikkouksia pitää mainita, niin Heppin syvämediatisaatio tarjoaa niukasti työkaluja mediasisällöistä kiinnostuneille. Ehkä siksi näen mahdollisuuksia kahden erilaisen mediatisaatiokeskustelun rinnakkainelolle yksinkertaisen korvautumisen sijaan.
Elisa Tiilikainen (2019) Jakamattomat hetket. Yksinäisyyden kokemus ja elämänkulku
Ostin tämän joskus alennuksesta. En tutkimustarpeisiin, vaikka ihmisten kerrontaa ja kertomuksia olenkin aikanaan tutkinut. En myöskään yksityiselämän tarpeisiin, koska en koe olevani erityisen yksinäinen. Ajattelin kuitenkin oppivani jotain ihmisten kertomista yksinäisyyden kokemuksista. Ja ehkä sitä koskevasta analyysista. No, en tiedä, opinko paljoakaan, muuta kuin todensin melko oletettuja kokemuksia kirjasta, jonka perustana on tekijänsä väitöskirja. Tästä on siis karsittu akateemista painolastia pois. Aineistona on yksinäisyyttä kokevien haastatteluja, lähinnä ikäihmisten. Niiden tulkinnan rinnalla viitataan tarpeen tullen kyselyaineistoihin. Teos ainakin muistuttaa, että yksinäisyys on monitahoista, joskin useimmiten ongelma, johon toisiaan löytyy helpotusta, jota yhteiskunnan rakenteellisillakin seikoilla voidaan tuottaa.
Richard J. Meagher (2018) Atheists in American Politics: Social Movement Organizing from the Nineteenth to the Twenty-First Centuries
Kompakti otsikkonsa mukainen teos käy hyvin läpi, miten yhdysvaltalaiset ateistit ovat pyrkineet vaikuttamaan ympäröivään yhteiskuntaan oman asemansa parantamiseksi. Saavutukset eivät ole järin suuria maassa, joka ylpeilee kristillisyydellään ja halveksuu ateisteja (historiallisesti kommunismiin linkittyneenä). Poikkeuksena oikeastaan 60-luku ja Madalyn Murray O’Hairin voitokas oikeusjuttu, jonka seurauksena rukoushetket poistuivat kouluista. Tässä käydään läpi 1800-luvun jälkipuoliskon aktivismia, sotienjälkeistä aikaa ja nykyaikaa. Viimeisintä vaihetta edustaa bloggareita sekä lobbauskoalitiota The Secular Coalition for Americaa käsittelevät luvut. Asiallinen teos, jos ateismin ympärille rakentuva aktivismi kiinnostaa. Itse luin tätä myös medianäkökulmasta: miten ja millaista mediaa hyödynnetään. Siinä rakentuu historiallinen tarina omista printtijulkaisuista blogi- ja verkkoympäristöihin. Valtavirran uutismedia jää paitsioon. Tärkein aktivismin muoto tuntuisi olevan kirjeiden kirjoittaminen poliittisille toimijoille ja viranomaisille.
Slavoj Zizek (2023) Too Late to Awaken: What Lies Ahead When There Is No Future?
Enimmäkseen Ukrainan tilanteeseen ja satunnaisesti muuhun maailmanpoliittiseen tilanteeseen keskittyvä lyhyehkö teos oli erinomaista iltalukemista. Kirjoittajalla on runsaasti ajatuksia herättäviä näkemyksiä (osin heti torjuttaviakin) ja siksi en odotakaan kovin tiukkaan rajattua kokonaisuutta. Näkemyksiä ja näkökulmia hain ja niitä sainkin. Akateemisten keskustelijoiden suuntaan teoksessa piikitellään erityisesti niitä tutkijoita, jotka ovat puhuneet Ukrainan kontekstissa pasifismin puolesta, mikä käytännössä tarkoittaisi Venäjän tahtoon mukautumista (Chomsky, Habermas, Varoufakis ja niin edelleen). Loppuosassa Ukraina-painotus hitusen vähenee ja siellä on muiden muassa Assangen käsittelyä päivittelevää analyysia sekä uusliberaalin kapitalismin korvaavan (syvällisemmin muiden hahmotteleman) teknofeodalismin analyysia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti