Hirviönmetsästys Loch Nessillä

Tulipa sekin koettua, nimittäin joulukuinen veneristeily Loch Nessillä. Laajemmin kehystettynä: noin 600 kilometriä bussissa Edinburghista Edinburghiin, upeiden maisemien säestämänä, lakipisteenä Loch Ness.

En tiedä, kuinka monta mahdollista turistipistettä Loch Nessillä on, mutta näkemäni oli pieni kylä ilman sen suurempia karnevalisointia. Invernessissä olisi kaiketi kunnon hulinaa ja nessimuseo, mutta Fort Augustus on hiljainen paikka Loch Nessin eteläisessä kärjessä.

Teimme hieman yli tunnin mittaisen veneristeilyn järvellä, joka on kapea, pitkä ja monin paikoin erittäin syvä. Sinne saisi upotettua Eiffel-tornin niin, ettei huippua näkyisi ollenkaan.

Syvyys onkin yksi tekijä, joka mainitaan usein hirviömytologiassa. Järveä on siis vaikea tutkia.

Hyvä esimerkki on suolaisen veden kala, jonka nimeä en muista. Se löydettiin järvestä vuonna 1984, mutta oletettavasti kanta on ollut siellä edellisestä jääkaudesta lähtien, ainakin veneen kuljettajan mukaan. Hän myös esitti, että syy myöhäiseen löydökseen on se, että kala elää niin syvällä. Siis vasta muutama vuosikymmen sitten löydettiin yksi järven yleisimmistä kaloista.

Laivassa oli näytöt, joista pystyi tarkkailemaan maaston muotoa ja veneen alla olevaa ainesta.  Sitä oli hauska seurata, kun ensin selitettiin, mitä eri värit ja kuviot tarkoittavat.

Muutenkin risteily oli viihdyttävä: aurinkoisessa pakkassäässä järven hienot maisemat ja toisen reunan todella jyrkkä kallio harvinaisine puulajikkeineen ja siellä elävine besoaarivuohineen (villivuohineen) olivat ylevää katsottavaa.

Ammatilliselta kannalta kaikkein kiinnostavin kuriositeetti oli kuitenkin varhaisin tarina Loch Nessin hirviöstä. Se on peräisin 500-luvulta. Sen mukaan irlantilainen munkki Pyhä Columba ehdotti pakanoille, että he alkaisivat uskoa kristilliseen Jumalaan, mikäli munkki saisi hirviön tottelemaan. Hirviöllä oli toinen munkki suussa ja Pyhä Columba sai hirviön sylkäisemään munkin pois ja vetäytymään järven syvyyksiin pienen loihdinnan ja ristin avulla. (Yksityiskohdat löytyvät esimerkiksi englanninkielisestä Wikipediasta.)

Tämäkin pitkäkestoinen ja monipolvinen perinne järven syvyyksissä elävästä hirviöstä on liittynyt varhaisessa vaiheessa todella kiinteästi alueen kristillistämiseen.

*

Matkaa rytmitti kelvollisen oppaan selostukset, joista osa oli hyvinkin opettavaista materiaalia. Pieniä kulttuurieroja tuli kuitenkin taas todistettua. Opas puhui säästä ja pakkasesta jatkuvasti. Saarivaltakunnassa pelätään pakkasta ja lumi merkitsee vaaraa.

Lähtöhetkellä saatiin myös perinteinen ”health and safety” -opastus. Opas esitteli minibussin varauloskäynnit – kaksi ovea: matkustajien sisäänkäynnin ja kuljettajan oven – sekä vasaran, jolla saa rikottua ikkunan. Tällainen holhous on karkeassa kontrastissa maan yleiseen välinpitämättömyyteen äänen voimakkuudesta. Bussissa opastuksen volyymi oli valtava. Kun kysyin oppaalta, voisiko hänen äänensä kuulua hieman hiljempaa, hän totesi, ettei pysty itse säätämään äänentoistolaitteita. Onneksi minulla oli korvatulpat mukana. Tungin ne syvälle korvaan. Silti volyymi oli hieman liian voimakas, mutta ei pilannut mukavaa reissua.