Onko ”ateismi” sama kuin ”ei uskontoa”?

Miksi jotkut toimittajat eivät tee eroa ateismin ja uskonnottomuuden (”ei uskontoa”) välille, jos aiheena uskonnollinen identifioituminen?

Olen ennenkin kirjoittanut, miten ”ei uskontoa” ja ”ateisti” sekoitetaan mediassa, kun raportoidaan kyselytuloksista. Nyt tähän syyllistyi sinänsä erittäin laadukas Independent, joka väitti, että brittien Censuksessa itse-identifioituvien ateistien määrä on kasvanut kuudella miljoonalla. Todellisuudessa kyse oli niistä, jotka vastasivat ”ei uskontoa”. Kaikissa tietämissäni tapauksissa ateismi on (ainakin länsimaissa) selvästi vähemmän suosittu vaihtoehto kuin ”ei uskontoa” tai ”ei uskonnollinen ihminen”.

13.8 miljoonaa vastasi ”ei uskontoa”, ateistiksi identifioitui alle 30 000. Tämä ero on valtavasti suurempi kuin muissa kyselyissä, mutta se selittyy kysymyksen muodolla: ”Ei uskontoa” oli aito vaihtoehto, kun taas kohtaan ”Muu uskonto” toiset kirjoittivat ”ateismi”. Siksi tämän kyselyn tuloksia ei tule käyttää myöskään ateismin epäsuosion todisteluun.

Mutta nyt tämä muuttuu mielenkiintoiseksi:

Kun klikkasin päivän päästä linkkiä, sen takana oleva juttu oli kirjoitettu uusiksi. Ateismista ja ateisteista siellä ei ollut sanaakaan. Jokin oli saanut aikaan tarpeen muuttaa juttua. En oikein jaksa uskoa, että se oli twiittini, jossa toin asian lehden tietoisuuteen, mutta syystä tai toisesta Independent muutti kurssia, ja korjausten jälkeen kirjoittaa ihmisistä, joilla ei ole uskontoa.

Sama ateismin ja uskonnottomuuden sekoittuminen oli esillä muissakin lehdissä. Daily Mail esitti yhden jutun infoboksissa, että kyselytuloksissa on ”valtava piikki ateisteissa”. Daily Mirror tiesi kertoa, että Briteissä ”ateisteiksi identifioituu enemmän ihmisiä kuin koskaan”. Daily Telegraph kirjoitti, että ”ateistien ja agnostikkojen määrä nousi kymmenellä prosentilla”.

Osallistuin englanninkieliseen ryhmähaastatteluun, jossa pohdimme Censuksen tuloksia. Minun roolini oli puhua median tavoista kirjoittaa aiheesta. Edellä esitetty esimerkki siitä, miten media ei tehnyt eroa ateismin ja uskonnottomuuden välille, on osa haastattelua. Sen lisäksi teen haastattelussa yleiskatsauksen yksittäisiin brittiläisiin sanomalehtiin. Nostan esiin muutamia huomioita, jotka ainakin omasta mielestäni ovat varsin kiinnostavia. En referoi niitä tässä, mutta perusväittämäni on, että lehtien pyrkimyksenä oli löytää kyselytuloksista jokin elementti, jonka avulla voitiin tuoda esiin lehden poliittinen kanta.

Mikäli haastattelu kiinnostaa, se on kuunneltavissa täältä:

http://www.religiousstudiesproject.com/2012/12/14/podcast-religion-in-the-2011-census/

Oma osuuteni on 40 minuuttia kestävän kokonaisuuden jälkipuoliskolla, mutta suosittelen tietysti koko haastattelun kuuntelemista.