Breivik ja syyntakeettomuuden määrittely

Millä perustein päätetään, onko joku ihminen syyntakeeton? 

Kun Yle esitti ohjelman Anders Behring Breivikiä oikeudessa puolustaneesta asianajajasta, tämä tärkeä, käytännössä lähes koko oikeudenkäyntiä varjostanut kysymys jäi päällimmäisenä mieleen.

Ohjelmassa oli toki paljon muitakin mielenkiintoisia aspekteja, mutta sysätään ne syrjään hetkeksi. Maallikkona olen jotenkin ajatellut, ettei Breivikin päässä ole mitään sellaista vikaa, ettei hän olisi ollut tietoinen tekemisistään ja niiden seurauksista.

Samaa viestiä välitti Uppsalan yliopiston uskontotieteen professori Mattias Gardell, joka piti pitkän puheen oikeudenkäynnissä. Itse kuulin Gardellin puhuvan samasta asiasta vuosi sitten Tukholmassa. En kuitenkaan ollut ennen ohjelman katsomista tiennyt, millä perustein ensimmäinen mielentilaraportti oli pitänyt Breivikiä psykoottisena.

Ohjelmassa näitä psykiatreja kuultiin. Keskeisin selitys oli se, että Breivikillä on harhoja. Tätä todisti erityisesti se, että Breivik uskoi, että muslimit saattavat vallata Euroopan. Tuntematta yksityiskohtaisesti normaaleja mielentilatutkimuksen menettelytapoja, tässä hälytyskelloni soivat.

Ensinnäkin, jos ajatus on tunnetusti monien poliittisten marginaaliryhmien ja toisinajattelijoiden jakama, miten se on Breivikin ajatuksena harhainen? Toiseksi, voitaisiinko harhaisuutta näyttää jonkin selvemmin falsifioitavissa olevan väitteen avulla? Kolmanneksi, pitääkö harhaisuutta testata lähinnä testattavan pääteesillä – eikö se pitäisi osoittaa myös hänen ideologiansa kannalta merkityksettömillä esimerkeillä?

Voi olla, että ohjelmasta saa liian osittaisen käsityksen psykiatrien lausunnosta, mutta esimerkki ei ainakaan vahvista luottamustani mielentilatutkimuksiin. Psykiatrit vieläpä myönsivät avoimesti, etteivät he pohtineet laisinkaan Breivikin ideologiaa, sillä he lähestyivät asiaa vain ”lääketieteen” kannalta eli tyystin epäkontekstualisoituna.

Oikeus päätti, ettei Breivik ollut psykoottinen murhatessaan, ja tuomitsi hänet vankilaan.