Viime
aikoina olen selaillut iltaisin vanhoja Soundeja. Niitä on kertynyt pino, jonka
korkeus on noin puolitoista metriä. Suurin osa on vuosituhannen vaihteen
molemmilta puolilta, ajalta, jolloin äitini sai niitä sivutyönsä vuoksi
ilmaiseksi. Olen hakenut niitä vaatekomeron perukoilta muutaman kerrallaan.
Joulukuun
2001 numerossa on Love recordsin perustajana tunnetun Otto Donnerin
haastattelu. Siinä hän toteaa radioiden soittolistoihin liittyen, että ”lähden
kyllä siitä, että radiotoimittaja on oman alansa erikoismies tai -nainen, jolla
on omat kiintymyksensä.” Tämä sai minut miettimään ja muistelemaan
radionkuuntelua ja soittolistoja.
Vaikka
kuuntelen radiosta valikoituja ohjelmia, lopetin aktiivisen kuuntelun pian Yle
X:n tultua aalloille. Syynä ei ollut musiikki – tulihan sen soittolistalta työn
lomassa siedettävää kamaa Kolmannesta naisesta muihin päivän perusjuttuihin.
Lopetin siitä syystä, etten jaksanut kuunnella juontajien juttuja. Ne tuntuivat
tyhjänpäiväisiltä.
Olin
tietysti ajautumassa pois kanavan kohderyhmästä, mutta en pitänyt itseäni vähän
yli 25-vuotiaana niin aikuisena, etten olisi voinut kuunnella nuorisolle
kohdennettua kanavaa. Eihän Radiomafiankaan aikana nuorille kohdentaminen ollut
sama kuin debiili tyhjäpuhuminen.
Tärkeämpää
oli, ettei juontajilla ollut mitään sanottavaa mistään. Heillä ei ollut työnsä
puolesta mitään intohimoa mihinkään asiaan. Riitti, kunhan he jutustelivat
jotain siihen asti kunnes soittolistalta tuli seuraava raita.
Kuuntelijana
väitän, että tämä on musiikkia soittavilla radiokanavilla olennaista:
juontajalla täytyy olla jotain sanottavaa, ja jos hän valitsee itse musiikin,
hänen on vaikea olla pelkkä tyhjänpuhuja. Lisäksi juontaja paljastaa jotain
itsestään valitsemalla musiikin.
Kun
juontaja profiloituu tätä kautta ja puhuu myös niistä asioista, joista hän
välittää, on kuulijan helpompi luoda suhde koko kanavaan. Tämä esimerkiksi Yle
X -kanavalta jäi tajuamatta. Vaikka kuulin päiväkausia jonkun Peltsin puhetta,
en tiennyt alkuunkaan, mistä musiikista hän pitää tai mistä muista asioista hän
on kiinnostunut – paitsi puhevirran ylläpitämisestä.
Itsensä
esille tuomisessa voi mennä liiallisuuksiin. Radiojuontajan on varmasti syytä
välttää tiettyjä aiheita. Musiikki ei kuitenkaan ole välteltävä aihe. Parhaat
radio dj:t ovat olleet niitä, jotka osoittavat kiinnostuksensa musiikkiin.
Riippumatta siitä, olenko itse jakanut heidän mieltymyksensä.
Kokemukseni,
joka juontaa Otto Donnerin haastattelun aikoihin, oli niin voimakas, etten ole
sen jälkeen päässyt sinuiksi edes soitettavan musiikin oman intohimonsa
perusteella valitsevien radiotoimittajien kanssa. En, vaikka niitä tutut ovat
satunnaisesti suositelleet. En, vaikka Areenan kautta satunnaisesti kuuntelen
Bluesministeriä ja Kantritohtoria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti