Freud ja Euroopan ulkopuoli

Postkolonialistisen teorian klassikko Edward W. Saidin tuotantoon on tullut tutustuttua palasissa suunnilleen 20 vuoden aikana. Hänen lyhyt puheensa Euroopan ulkopuolen roolista Freudin ajattelussa on jäänyt lukematta. Verson alennuksesta ostin teoksen, jossa on mukana Jacqueline Rosen kommenttipuheenvuoro.

Freud and the Non-European (2003) jäi Saidin viimeiseksi teokseksi. Se perustuu tapahtumaan, jonka järjestäjänä oli Lontoon Freud-museo. Freud-museo sijaitsee Freudin viimeisessä asunnossa, jossa olen käynyt ihastelemassa kuuluisia sohvia, Freudin Egypti-innostuksesta kertovaa esinekokoelmaa ja susimiehen Freudille antamaa piirrosta.

Said sanoo alussa asioita, jotka ovat periaatteessa varsin tuttuja: Freudin viittaukset primitiiveihin ovat pinnallisia ja niiden funktiona on vain tukea omaa teoriakehittelyä. Ne perustuvat pääosin J. G. Frazerin julkaisuihin, erityisesti Toteemi ja tabussa. Freud katsoi, että primitiivit kehittyvät asteittain sivilisoituneiksi eurooppalaisiksi. Freud oli oman aikansa ja kulttuurinsa osa. Näiden piirteiden alleviivaajana Said oli tunnettu kauno- ja teoriakirjallisuuden lukija.

Suurin osa esseestä käsittelee Freudin vanhuudenteosta Mooses ja monoteismi. Siitä Freud-tulkki Peter Gay totesi, että kirjoittajan olisi kannattanut pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassaan antaa sille alaotsikko ”Historiallinen romaani”.

Said korostaa, miten ambivalentti suhde juutalaisella Freudilla oli ”omiinsa” ja pohtii erityisesti sitä, miten Freud näki Mooseksessa omiensa ulkopuolisen egyptiläisen hahmon, joka loi oman kansansa (juutalaiset). Tämä ajatus juutalaisuuden alkuperästä itsensä ulkopuolella asettuu Saidilla kontrastiksi Israelin valtiolle, jonka lait perustuvat juutalaisten ja ei-juutalaisten tarkkaan erotteluun. Näin Freudin teoksesta muodostuu Saidin tulkinnan kautta kytkös omaan aikaamme. Toisin sanoen Israel tukahduttaa Freudin rakentamalla juutalaisuudesta rajatun ja itseriittoisen identiteetin.

Yllä sanottuun liittyvä kiinnostava elementti luennassa on myös Saidin spekulaatio. Freud piti Moosesta egyptiläisenä ja ristiriitaisesti nimitti silti juutalaisia välimeren kulttuurin perillisiksi. Said ounastelee, että kokemukset antisemitismistä saattaisivat olla syynä siihen, että Freud sijoittaa tässä juutalaiset osaksi ”Eurooppaa”.